Vesa
2007-04-05 19:41:54 UTC
Kaapeli-TV-jakelun alkuperäinen motiivi on ollut laatu. Poistuva analoginen (AM)
televisiojärjestelmä on kärsinyt eritoten monitie-etenemisestä. Kaapeli-TV-
operaattorin jakelema lähete on ongelmasta vapaa. Alunperin operaattoreilla
oli hyvin sijoitetut antennit lähetteen vastaanottoon, vaan nykyään operaattorit
eivät ilmeisesti enää käytä lähetyksiinsä ilmateitse vastaanotettua tavaraa.
Maanpäällisen verkon digitalisoituessa kilpailutilanne muuttuu. Monitie-etenemis-
ongelman poistuessa, omalla antennilla tapahtuva vastaanotto tarjoaa miltei
analogista kaapelijärjestelmää vastaavan laadun. Näin ollen ei tavallisella
TV-kuluttajalla ole enää tarvetta kalliille kaapeli-TV-liittymälle, kun pieni
investointi ulkoantenniin tarjoaa saman laadun. Parhaimmillaan DVB-T-lähete
vaatii vain yksinkertaisen sisäantennin.
Täten eräs keskipitkän aikavälin peruste kaapelimaksujen tulevallekin maksamiselle
on esim. uusien laiteinvestointien tarpeettomuus, kaapeli-TV-katsoja voi yhä
käyttää analogista laitteistoaan, odottaen markkinatilanteen stabiloitumista.
Kaapeli-TV-operaattorille analogisen jakamisen jatkuminen tarkoittaa nyky-
tilan jatkumista. Usein mainittu DVB-T-lähetteen muunnos analogiseksi koskenee
vain (suur)yhteisantenniverkkoja.
Em. taustaa vasten tarkasteltuna erityisesti liikenneministeriön ja osin Yleis-
radionkin kanta asettuu mielenkiintoiseen valoon. Tähänastinen kanta, että
maanpäällisen verkon digitalisointi tarkoittaa myös kaapeliverkon digitalisointia,
selkeästi tähtää DVB-T-verkon jakelijan (Digita) kilpailuaseman parantamiseen.
Voisi jopa väittää, että liikenneministeriön virkamiesten lausuntojen tavoitteena
on määräävä markkina-asema Digitalle TV-jakelun alalla. Herää kysymys virkamiesten
sidonnaisuuksista. Vähäarvoisempi kysymys on, vastaako suomalainen tekijänoikeus-
lainsäädäntö EU-säädäntöä, nyt kun sitä on perusteena käytetty.
Kaapeli-TV-operaattorin kannalta tilanne muistuttaa pokerinpeluuta. Lopettaessaan
analogiajakelun, ovat asiakkaat DVB-C-bokseineen lähellä maksu-TV-asiakkuutta.
Tällöin osa asiakkaista voi kyllä siirtyä DVB-T:n käyttöön. Eräänä perusteena voisi
käyttää HDTV:n tuloa ja sen vaatimaa kaistaa. Kuitenkin, kun seuraa sisällön-
tuottajien mustasukkaista suhtautumista tuottamaansa materiaaliin, ei oikein voi
uskoa HDTV:n tuloon, ainakaan perinteisessä yleisradio(broadcast)mallissa.
Todennäköisimmin tulevaisuuden HD-sisältö on maksu-TV:ta. Kustannuksista riippuu
kiinnostaako HDTV edes "edistyneitä" TV-kuluttajia, HD-tallenteiden
(katselulisenssien) osto voi olla mielekkäämpää. Näin ollen ei kaapelioperaatto-
reiden mahdollinen HDTV-peruste ole uskottava. Mahdollisesti lopettaessaan
analogialähetykset, herää siis kysymys, mitä tehdä vapautuvalla kaistalla? Kaukana
ei ole ajatus, että verkko- ja sisältöoperaattorius tulisi kuluttajalähtöisesti
ja kilpailuhenkisesti kaapeliverkoissa erottaa!
Globaalisti suomalainenkin digi-TV-siirtymä on ympäristömielessä kyseenalainen.
Poliitikot ovat vaatineet, että siirtymä on kansalaiselle edullinen. Laite-
valmistajat ovat totelleet, laitteet ovat halpoja. Halpuuden eräänä haitta-
puolena laitteita riivaa yletön lepotilan tehonkulutus. Stand-by-tilassa
digiboxit kuluttavat n. 5-30W. Suomessa, katsojien määrän ollessa pieni verrattuna
lähetysasemien määrään, siirtyminen DVB-T järjestelmään käytännössä siirtää
lähettimien tehonkulutuksen kotitalouksien tehonkulutukseksi. Lämmityskauden
aikana vaikutus on ympäristön kannalta positiivinen. Globaalisti tarkasteltuna
asia haisee.
Kiinassa on n. 350 miljoonaa analogista TV-vastaanotinta ja suhteessa paljon
vähemmän TV-lähetysasemia. Vanhojen teollisuusmaiden esimerkkiä seuraten, on
Kiinassakin kunnianhimoinen suunnitelma TV-verkon digitalisointiin.
Nyt, jos Kiina ja muut kehitysmaat ottavat käyttöön teollisuusmaissa "hiotut"
ratkaisut, ei hyvältä näytä. Esim. Kiinassa Suomenkin mallin mukaisten digiboxien
stand-by-kulutuksen kattamiseksi joudutaan rakentamaan uusia (ruskohiiltä polttavia)
voimalaitoksia.
Suomessa voi vain toivoa, että laitevalmistajat, poliitikkojen vaatimusten vastaisesti,
ja kuluttajien vaatimusten mukaisesti, tuovat markkinoille parempia laitteita. Paradok-
saalisesti politiikojen rooli on perinteisesti ollut estää pahimmat teknologiset yli-
lyönnit. Nyt kun poliitikot ovat ottaneet progressiivisen, teknologiaa ohjaavan roolin,
on seuraus varsin katastrofaalinen.
televisiojärjestelmä on kärsinyt eritoten monitie-etenemisestä. Kaapeli-TV-
operaattorin jakelema lähete on ongelmasta vapaa. Alunperin operaattoreilla
oli hyvin sijoitetut antennit lähetteen vastaanottoon, vaan nykyään operaattorit
eivät ilmeisesti enää käytä lähetyksiinsä ilmateitse vastaanotettua tavaraa.
Maanpäällisen verkon digitalisoituessa kilpailutilanne muuttuu. Monitie-etenemis-
ongelman poistuessa, omalla antennilla tapahtuva vastaanotto tarjoaa miltei
analogista kaapelijärjestelmää vastaavan laadun. Näin ollen ei tavallisella
TV-kuluttajalla ole enää tarvetta kalliille kaapeli-TV-liittymälle, kun pieni
investointi ulkoantenniin tarjoaa saman laadun. Parhaimmillaan DVB-T-lähete
vaatii vain yksinkertaisen sisäantennin.
Täten eräs keskipitkän aikavälin peruste kaapelimaksujen tulevallekin maksamiselle
on esim. uusien laiteinvestointien tarpeettomuus, kaapeli-TV-katsoja voi yhä
käyttää analogista laitteistoaan, odottaen markkinatilanteen stabiloitumista.
Kaapeli-TV-operaattorille analogisen jakamisen jatkuminen tarkoittaa nyky-
tilan jatkumista. Usein mainittu DVB-T-lähetteen muunnos analogiseksi koskenee
vain (suur)yhteisantenniverkkoja.
Em. taustaa vasten tarkasteltuna erityisesti liikenneministeriön ja osin Yleis-
radionkin kanta asettuu mielenkiintoiseen valoon. Tähänastinen kanta, että
maanpäällisen verkon digitalisointi tarkoittaa myös kaapeliverkon digitalisointia,
selkeästi tähtää DVB-T-verkon jakelijan (Digita) kilpailuaseman parantamiseen.
Voisi jopa väittää, että liikenneministeriön virkamiesten lausuntojen tavoitteena
on määräävä markkina-asema Digitalle TV-jakelun alalla. Herää kysymys virkamiesten
sidonnaisuuksista. Vähäarvoisempi kysymys on, vastaako suomalainen tekijänoikeus-
lainsäädäntö EU-säädäntöä, nyt kun sitä on perusteena käytetty.
Kaapeli-TV-operaattorin kannalta tilanne muistuttaa pokerinpeluuta. Lopettaessaan
analogiajakelun, ovat asiakkaat DVB-C-bokseineen lähellä maksu-TV-asiakkuutta.
Tällöin osa asiakkaista voi kyllä siirtyä DVB-T:n käyttöön. Eräänä perusteena voisi
käyttää HDTV:n tuloa ja sen vaatimaa kaistaa. Kuitenkin, kun seuraa sisällön-
tuottajien mustasukkaista suhtautumista tuottamaansa materiaaliin, ei oikein voi
uskoa HDTV:n tuloon, ainakaan perinteisessä yleisradio(broadcast)mallissa.
Todennäköisimmin tulevaisuuden HD-sisältö on maksu-TV:ta. Kustannuksista riippuu
kiinnostaako HDTV edes "edistyneitä" TV-kuluttajia, HD-tallenteiden
(katselulisenssien) osto voi olla mielekkäämpää. Näin ollen ei kaapelioperaatto-
reiden mahdollinen HDTV-peruste ole uskottava. Mahdollisesti lopettaessaan
analogialähetykset, herää siis kysymys, mitä tehdä vapautuvalla kaistalla? Kaukana
ei ole ajatus, että verkko- ja sisältöoperaattorius tulisi kuluttajalähtöisesti
ja kilpailuhenkisesti kaapeliverkoissa erottaa!
Globaalisti suomalainenkin digi-TV-siirtymä on ympäristömielessä kyseenalainen.
Poliitikot ovat vaatineet, että siirtymä on kansalaiselle edullinen. Laite-
valmistajat ovat totelleet, laitteet ovat halpoja. Halpuuden eräänä haitta-
puolena laitteita riivaa yletön lepotilan tehonkulutus. Stand-by-tilassa
digiboxit kuluttavat n. 5-30W. Suomessa, katsojien määrän ollessa pieni verrattuna
lähetysasemien määrään, siirtyminen DVB-T järjestelmään käytännössä siirtää
lähettimien tehonkulutuksen kotitalouksien tehonkulutukseksi. Lämmityskauden
aikana vaikutus on ympäristön kannalta positiivinen. Globaalisti tarkasteltuna
asia haisee.
Kiinassa on n. 350 miljoonaa analogista TV-vastaanotinta ja suhteessa paljon
vähemmän TV-lähetysasemia. Vanhojen teollisuusmaiden esimerkkiä seuraten, on
Kiinassakin kunnianhimoinen suunnitelma TV-verkon digitalisointiin.
Nyt, jos Kiina ja muut kehitysmaat ottavat käyttöön teollisuusmaissa "hiotut"
ratkaisut, ei hyvältä näytä. Esim. Kiinassa Suomenkin mallin mukaisten digiboxien
stand-by-kulutuksen kattamiseksi joudutaan rakentamaan uusia (ruskohiiltä polttavia)
voimalaitoksia.
Suomessa voi vain toivoa, että laitevalmistajat, poliitikkojen vaatimusten vastaisesti,
ja kuluttajien vaatimusten mukaisesti, tuovat markkinoille parempia laitteita. Paradok-
saalisesti politiikojen rooli on perinteisesti ollut estää pahimmat teknologiset yli-
lyönnit. Nyt kun poliitikot ovat ottaneet progressiivisen, teknologiaa ohjaavan roolin,
on seuraus varsin katastrofaalinen.